Sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä tiedon lähteistä yhä useimmille ihmisille. Samalla on kasvanut mahdollisuus, että sen käyttäjät kohtaavat yhä useimmin myös erilaisia hyvin kyseenalaisia sisältöjä.

Jatkuvasti lisääntyvä valeuutisten, salaliittoteorioiden, trollausten ja pelkkään uskomukseen perustuvien mielipideliikkeiden määrä aiheuttaa sen, on että monet eivät enää tunnista, mikä pitää paikkansa ja mikä on huuhaata, paskapuhetta.

Sosiaalisen median käyttö on laajaa ja erilaista

Tilastokeskuksen vuosittaisten tutkimusten mukaan 16–89 vuotiaista suomalaisista 70 prosenttia käyttää sosiaalista mediaa (2021). Määrä kasvaa edelleen joka vuosi. Suurinta käyttö on nuorimmissa ikäluokissa, 16–24 vuotiaista 94 prosenttia on käyttänyt sosiaalista mediaa. Tätä nuoremmissa käyttö lienee vielä suositumpaa.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että 63 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista on nähnyt epätosia tai epäilyttäviä tietoja tai sisältöjä uutissivustoilla tai sosiaalisessa mediassa.

Sosiaalisen median maailma on aivan erilainen kuin se maailma, jossa olemme tottuneet elämään ja jossa edelleen elämme suurimman osan elämästämme.

Toimijoita, keskustelijoita, väittelijöitä ja osallistujia on hyvin suuri määrä, voidaan puhua jopa massoista.  Monia tai joskus useimpia keskustelijoista emme edes tunne. Emme voi tietää, kuka todella tietää jotain esillä olevasta asiasta.

Sensuuri, kritiikki ja itsekritiikki ovat vähäisiä. Voi sanoa ja usein sanotaankin mitä mieleen tulee. Äänekkäimmät ja radikaaleimmat ovat yleensä niskan päällä. Sosiaalisen median käyttö on helppoa ja tieto (ja disinformaatio), mielipiteet, väitteet ja erilaiset meemit leviävät valon nopeudella.

Vuorovaikutuksessa pätevät paljolti aivan eri lait ja käsitteet kuin normaalissa kasvokkain tapahtuvassa tapaamisessa.

Miten ymmärtää sosiaalista mediaa paremmin

Eräässä aikaisemmassa blogijutussani (Osaatko lukea sosiaalista mediaa) toin esiin muutamia olennaisimpia käsitteitä ja ilmiöitä sosiaalisen median lukemisessa ja ymmärtämisessä, käsitteitä, joiden ymmärtämisen avulla voi sosiaalisen median sudenkuoppia yrittää välttää.

Näitä olivat esimerkiksi Brandolinin laki (eli Paskapuheen epäsymmetria -periaate), Katuvaloefekti ja Raivon toksoplasma.

Tässä muutama lisää. Lähteenä on ollut Gurwinderin artikkeli.

 Baader-Meinhof-ilmiö:

Kun huomaamme jotain uutta, kuten epätavallisen sanan, alamme nähdä sen useammin. Tuntuu kuin se olisi yleistynyt, mutta todellisuudessa olemme vain valppaampia sen suhteen ja sekoitamme huomiomme itse todellisuuteen. Tästä syntyvät salaliittoteoriat.

 Warnockin dilemma:

Verkkosisältö, joka provosoi ihmisiä, saa enemmän sitoutumisia kuin sisältö, josta ihmiset vain ovat samaa mieltä, mikä kannustaa sisällöntuottajia provosoimaan.

Paljon levottomuutta herättävää ja raivostuttavaa syntyy vain siksi, että niin moni yrittää saada huomiosi.

Toistovaikutus:

Joseph Goebbels on sanonut: ”Toista valhetta tarpeeksi usein, niin siitä tulee totuus”, ja hän oli oikeassa. Toisto voi saada ihmiset uskomaan asioita, joita he eivät muuten uskoisi.

Goebbels ei itse asiassa sanonut tätä, mutta kaikki luulevat hänen sanoneen niin (toistovaikutuksen takia).

 Gurwinderin kolmas paradoksi:

Jotta voit voittaa jonkun väittelyssä, vastustajasi on ymmärrettävä, että hän on hävinnyt. Siksi on helpompi voittaa väittely neroa ​​kuin idioottia vastaan.

Tästä asiasta on kirjailija Mark Twain sanonut: ”Älä koskaan väittele typerien ihmisten kanssa, he vetävät sinut tasolleen ja lyövät sinut sitten. ”

Taistelu tuulimyllyjä vastaan:

Netissä (esimerkiksi Twitterissä) oleva vieras ihminen ei tunne sinua. Hänellä on vain muutama epämääräinen vaikutelma sinusta, liian niukka muodostaakseen siitä muuta kuin epämääräisen mielikuvan. Joten jos hän hyökkää ”sinua” vastaan, hän todella hyökkää vain omaa mielikuvitustaan ​​vastaan, eikä sitä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.

Ihmisyyden periaate:

Jokainen ihminen on juuri sellainen kuin sinä olisit, jos olisit hän. Tämä sisältää myös poliittiset vastustajasi. Joten sen sijaan, että torjut heidät pahoina tai tyhminä, yritä ymmärtää olosuhteet, jotka johtivat heidät johtopäätöksiinsä.

Tyhjä nimi:

Voit vakuuttua, että käsite on todellinen jo pelkästään siitä, että sillä on nimi. Mutta maailma on täynnä nimiä asioille, jotka eivät ole todellisia (esim. Batman). Oleta siis, että mikään ei ole totta vain siksi, että sillä on nimi.

Episteeminen nöyryys:

Sen sijaan, että yrittäisit olla oikeassa, yritä olla vähemmän väärässä. Typeryyden välttäminen on helpompaa kuin nerouden saavuttaminen, ja aloittamalla asenteesta, että et tiedä tarpeeksi (kuten et tiedäkään), tulet paremmin tietoiseksi sokeasta pisteestäsi ja sinua on vaikeampi huijata.

Uteliaisuusalue:

Uteliaisuus on halua täyttää tiedoissasi olevat aukot. Uteliaisuutta ei siis esiinny silloin, kun et tiedä jostain mitään, vaan kun tiedät siitä vähän. Joten opi vähän niin paljosta kuin voit (kuten teet nyt!), ja se kannustaa sinua oppimaan vielä enemmän.

Lisää hyvää taustatietoa ja esimerkkejä sosiaalisen median ymmärtämisestä tarjoaa myös Pauli Ohukaisen kirjoitus Helsingin Sanomissa.

Kaikesta huolimatta mukavia ja opettavaisia hetkiä sosiaalisen median parissa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *