Pablo Picasso on sanonut: Toiminta on menestymisen perusasia. Ja nykyaikana erityisesti nopeaa toimintaa pidetään hyvänä asiana. Nopeat syövät hitaat, sanotaan. Mutta kaikissa asioissa on ainakin kaksi puolta.
Nopean toiminnan takana on usein toimintaharha.
Jalkapallon piiristä tulee tunnettu esimerkki toimintaharhasta. Rangaistuspotkua torjuva maalivahti syöksyy yleensä oikealle tai vasemmalle.
Hän yrittää laukaisijan liikkeistä päätellä kummalle puolelle tämä aikoo pallon sijoittaa. Vastustajan pelaajien rangaistuslaukaustilastoista on myös voitu etukäteen selvittää minne pelaaja yleensä ampuu. Näillä perusteilla maalivahti ennakoi tilannetta ja heittäytyy pallon torjuakseen vasemmalle tai oikealle.
Kun katsot jalkapallo-ottelua, jossa ratkaisua haetaan rangaistuspotkuilla, huomaat lähes 100 prosentin varmuudella, että maalivahdit heittäytyvät torjunnoissaan jommallekummalle puolelle. Joskus he onnistuvat, useimmiten ei. He joko heittäytyvät väärälle puolelle tai vaikka onnistuisivat reagoimaan oikeaan suuntaa, eivät ehdi pallon tielle.
On kuitenkin olemassa vaihtoehto tälle torjumiskäytännölle. Maalivahti voisi yksinkertaisesti pysyä keskellä.
Tutkittua tietoa rangaistuspotkuista
Israelilaiset tutkijat kävivät läpi lähes 300 rangaistuspotkua eri liiga- ja mestaruusotteluista vuosien varrella saadakseen yleiskuvan sekä maalivahtien että hyökkääjien strategiasta.
He havaitsivat, että maalivahti heittäytyi vasemmalle tai oikealle lähes 94 %:ssa tapauksista, mikä tarkoittaa, että loput 6 % ajasta he pysyivät keskellä toivoen, että potku tulisi suoraan kohti heitä.
Kuten potkujen jakaumasta näkyy, hyökkääjät laukoivat suoraan keskelle paljon useammin kuin maalivahdit pysyivät paikallaan:
Hyökkääjät potkaisivat pallon keskelle lähes 30 % ajasta, eli viisi kertaa todennäköisemmin kuin maalivahdit jäivät keskelle odottamaan suoraa laukausta.
Näissä luvuissa on ilmeisesti paljon psykologiaa ja tilannekohtaisuutta, ja on vaikea määrittää tarkkaa eroa, mikä näistä aiheutuu. Tulosten perusteella tutkijat kuitenkin arvioivat, että torjuntaprosentti noin kaksinkertaistuisi, jos he vain pysyisivät keskellä noin kolmanneksen kerroista.
Tietysti olisi odotettavissa, että tämä muuttaisi myös laukojien strategiaa, ja tilanne tasaantuisi.
Optimaalisin strategia olisi vain seisoa keskellä, koska tilastojen mukaan silloin pystyy torjumaan suuremman osan laukauksista kuin heittäytymällä eri puolille. Miksi maalivahdit eivät sitten jää keskelle?
Koska olla tekemättä mitään on aina noloa, vaikka se olisikin oikea tapa toimia. Maalivahdit myönsivät, että he tunsivat olonsa huonommaksi, jos he pysyivät keskellä ja pallo potkaistiin oikealle tai vasemmalle. Se, että he heittäytyivät, osoitti että he sentään tekivät jotain.
Meillä ihmisillä on yksinkertaisesti taipumus toimia toimimattomuuden sijaan. Haluamme pitää kätemme ohjauspyörällä antaaksemme itsellemme hallinnan tunteen, vaikka se olisikin vain illuusio.
Toiminta on usein sijoittamisen sudenkuoppa
Asioiden hallinnan illuusio pätee myös sijoittamiseen. Toimintaharha on yksi monista ajattelun virheistä, jotka vaivaavat sijoittajia.
Onnistunut sijoittaminen on luonteeltaan tylsää ja pitkäkestoista. Sellaisen tylsän pitkän aikavälin strategian kanssa on vaikea näyttää viisaalta. Ja monet ajattelevat lisäksi onko sellainen lainkaan kivaa?
Monilla elämänalueilla mitä kovemmin työskentelet, sitä enemmän sinua palkitaan ponnisteluistasi. Tämä nyrkkisääntö ei koske kuitenkaan sijoittamista. Usein mitä enemmän ponnistelet, sitä huonompia ovat tulokset.
Taipumus tehdä jatkuvasti jotain sijoitusten suhteen, ostaa ja/tai myydä, altistaa sinut kaikenlaisille virheille, joista useimmat ovat vältettävissä tai tarpeettomia.
Kun sijoitat rahojasi, on helppo innostua ja alkaa tarkistaa niitä päivittäin nähdäksesi, kuinka paljon ne ovat lisääntyneet. Tämä ei ole paras idea ja se voi vahingoittaa sinua pitkällä aikavälillä. Paras ja vaikein asia, mitä tehdä sijoituksellesi on yleensä tehdä ei mitään.
Rikastuminen yhdessä yössä on aina kiinnostanut osaa ihmisistä, mutta nykyään tuntuu usein siltä, että siitä on tullut sijoittamisen valtavirtaa yhä useampien kohdalla.
Eräs maailman tunnetuimmista sijoittajista Warren Buffett on pelkistänyt asia hyvin: Sijoitustoiminnassa toimeliaisuus ei korreloi tuloksen kanssa.
Se, ettei tee mitään, on silti päätös. Niin kauan kuin sinulla on selkeä suunnitelma, joka ohjaa sijoittamistasi ja joka käskee sinua olemaan tekemättä mitään, se on usein paras päätös, jonka voit tehdä sijoittajana.
Toimimattomuuden paradoksi
Epäselvissä tilanteissa meissä herää tarve tehdä jotain, mitä tahansa. Tämä periytyy ihmisen historiallisesta kehityksestä. Tämä oli ihan oikein 10000 vuotta sitten, jolloin toiminta ennen ajattelua saattoi pelastaa hengen. Nykyaikana, huolimatta vaistoistamme, ajattelu ja harkinta tuottavat melkein aina paremman tuloksen kuin toiminta ilman ajattelua.
Ihminen aktivoituu, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä. Sen jälkeen tunnemme olomme paremmaksi, vaikka mikään ei ole muuttunut parempaan suuntaan. Usein käy jopa päinvastoin. Meillä on taipumus toimia liian nopeasti ja liian usein.
Kaikesta huolimatta, niin järjettömältä kuin se tuntuukin, toiminnan puutetta pidetään yhä huonona. Kukaan ei tule onnittelemaan sinua, jos et ole tehnyt mitään jossakin tilanteessa, vaikka se olisikin ollut paras päätös. Sinulta odotetaan nopeita päätöksiä ja tietenkin toimintaa.
Mieti joskus, missä asioissa itse toimit turhaan, vaikka voisit olla tekemättä mitään.
Valinnoista, ajattelun harhoista ja ajattelumalleista voit lukea kattavammin kirjassa Menestymisen taito. Voit ostaa kirjan kaikista tunnetuimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi tästä.