Sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä uutisten lähteistä. Silti sen käyttäjät altistuvat erilaisille hyvin kyseenalaisille sisällöille.
Jatkuvasti lisääntyvät valeuutiset, mielipiteisiin pohjautuvat uutiset, salaliittoteoriat, trollaukset ja pelkkään uskomukseen perustuvat mielipideliikkeet (homeopatia, astrologia, ufot jne.) aiheuttavat sen, on että monella ei ole enää hajuakaan, mikä pitää paikkansa ja mikä on huuhaata, vaikka kuinka yrittäisi ottaa selvää asioista.
Kilpailu käyttäjien ajasta ja huomiosta merkitsee sitä, että jotkut ajatukset, ideat ja meemit leviävät kuin virus niiden huonosta laadusta huolimatta – vaikka ihmiset ehkä haluaisivatkin jakaa vain korkealaatuista sisältöä.
Asiaan vaikuttavat myös Facebookin ja muiden sosiaalisen median yritysten käyttämät algoritmit. Ne seuraavat klikkauksiamme ja valintojamme ja tarjoavat meille yhä enemmän samankaltaista ja -mielistä sisältöä. Googlessa esimerkiksi hakutulokset ovat erilaisia, riippuen siitä kuka hakee. Facebook siivilöi meille sellaista sisältöä, josta todennäköisesti pidämme.
Ne myös valikoivat uutisia, jotka herättävät eniten huomiota. Tämä voi tarkoittaa jopa valeuutisten ja disinformaation korostumista. Samalla luotettava tiedonvälitys alkaa hukkua muihin sisältöihin. Objektiivisemman kuvan maailmasta saa lukemalla myös uutisia, jotka eivät täysin vastaa omia uskomuksia.
Nyt jos koskaan tarvitaan lukutaitoa, medialukutaitoa, minkä avulla pystyy edes jossain määrin erottamaan väärän (ei tietoon perustuvan) ja oikean (tietoon pohjautuvan) uutisen, postauksen tai twiitin toisistaan.
Tämän lukutaidon kehittämiseksi on hyvä tuntea eräitä käsitteitä, joiden ymmärtämisen avulla voi sosiaalisen median sudenkuoppia yrittää välttää.
Luettelo on poimittu Threadreader-sivustolta, jossa näitä käsitteitä on esitelty enemmänkin.
Käsitteitä sosiaalisen median lukemisen ja ymmärtämisen sudenkuoppien kiertämiseen
Brandolinin laki (alias Paskapuheen epäsymmetria -periaate): Vie paljon enemmän energiaa kumota paskapuhe kuin tuottaa sitä. Tästä johtuen maailma on siis täynnä kiistämätöntä paskapuhetta.
Syiden pelkistäminen: Asiat tapahtuvat harvoin vain yhdestä syystä. Yleensä lopputulokset johtuvat monista syistä, jotka liittyvät yhteen. Mutta mielemme ei pysty käsittelemään näin monimutkaista järjestelyä, joten meillä on taipumus liittää lopputulokset yksittäisiin syihin ja pelkistää syy -yhteys vain yhdeksi säikeeksi.
Kumulatiivinen virhe: Virheet kasaantuvat. Uskomukset perustuvat toisiin uskomuksiin, joten yksi väärä ajatus voi johtaa harhaanjohtavaksi maailmankuvaksi. Samoin, kun joku epätarkkuus julkaistaan uudelleen verkossa, siihen lisätään vähän, mikä luo vääriä uutisia. Verkostoituneella aikakaudella kumulatiiviset virheet ovat normi.
Katuvaloefekti: Ihmisillä on taipumus saada tietonsa sieltä, mistä on helpointa etsiä. Esimerkiksi suurin osa tutkimuksista käyttää vain Googlen hakutulosten ensimmäisellä sivulla olevia lähteitä riippumatta siitä, kuinka tosiasioihin perustuvia ne ovat. Kumulatiivisesti tämä voi vääristää koko kentän.
Pluralistinen tietämättömyys: Ilmiö, jossa ryhmä noudattaa normia, vaikka kaikki ryhmän jäsenet vihaavat sitä salaa, koska jokainen uskoo virheellisesti, että muut hyväksyvät sen.
Woozlen efekti: Artikkeli/juttu/postaus esittää väitteen ilman todisteita, joku toinen lainaa sitä, mitä lainaa taas joku ja niin edelleen, kunnes lainausten määrä luo vaikutelman, että väite perustuu todisteisiin, vaikka kaikki artikkelit viittaavat samaan vahvistamattomaan lähteeseen.
Emotionaalinen konjugaatio: Synonyymit voivat antaa positiivisia tai negatiivisia vaikutelmia muuttamatta sanan perimmäistä merkitystä. Esimerkki: joku, joka on itsepäinen (neutraali termi), voi olla ”päättäväinen” (positiivinen) tai “pässinpää” (negatiivinen). Tämä on perusta monille somen vinoutumille.
Saatavuuskaskadi: Kun joku uusi käsite/konsepti/idea tulee esiin somessa, ihmiset reagoivat siihen ja samalla vahvistavat sitä. Ideasta tulee siten suositumpi, mikä saa yhä useammat ihmiset omalla reagoinnillaan vahvistamaan sitä, kunnes kaikki kokevat tarpeen puhua siitä.
Hyvin suurten lukujen laki: Kun otetaan tarkasteluun riittävän laaja joukko asioita ja ihmisiä, voidaan havaita mikä tahansa kuvio. Miljoonan suhde yhteen todennäköisyydellä joku asia tapahtuu Suomessa 5 kertaa, Euroopassa 500 kertaa ja koko maailmassa lähes 10000 kertaa päivässä. Maailma ei ole muuttunut hullummaksi, me vain näemme enemmän kaikkea.
Raivon toksoplasma: Eniten leviävät ajatukset eivät ole niitä, joista kaikki ovat samaa mieltä, vaan niitä, jotka jakavat ihmisiä eniten, koska ihmiset näkevät ne syynä hyökätä tai puolustaa osoittaakseen sitoutumisensa omaan heimoonsa tai ryhmäänsä.
Status Quo -harha: Ne, jotka eivät pelästyneet Covidista, koska kuolleisuus oli noin 1 %, olivat yhtäkkiä huolissaan rokotteista, kun kuolleisuus niistä oli yksi miljoonasosa (0,0001 %). Ihmiset näkevät riskin tehdä jotain, mutta eivät riskiä olla tekemättä mitään.
Nollatulos harha: Tutkimukset, jotka löytävät jotain yllättävää, ovat mielenkiintoisempia kuin tutkimukset, jotka eivät löydä, joten ne julkaistaan todennäköisemmin. Tämä luo vaikutelman, että maailma on yllättävämpi kuin se todellisuudessa on. Koskee myös kaikkia uutisia, twiittejä, jne.
Bulverismi: Sen sijaan, että arvioisimme keskustelun vastapuolien lausumia niiden omien ansioiden perusteella, oletamme, että he ovat väärässä, ja yritämme sitten taannehtivasti perustella olettamuksemme, yleensä vetoamalla henkilön luonteeseen tai motiiveihin. Selittää 99 % some -keskusteluista.
Hitchensin partaveitsi: Mitä voidaan väittää ilman todisteita, voidaan hylätä ilman todisteita. Jos esität väitteen, sinun on todistettava se, ei minun kiistää sitä.
Mimeettinen halu: Opimme paljon käyttäytymisestämme kopioimalla muita. Yhteiskunnassa emme usein tiedä, mitä haluamme, joten alamme haluta sitä, mitä muut haluavat. Tämä johtaa simuloituihin harrastuksiin ja simuloituihin konflikteihin simuloidusta tilanteesta, jota haluamme.
Ajatteluharhat
Tämän blogin artikkeleissa on aikaisemmin käsitelty monia ajatteluharhoja, kognitiivisia vinoumia, jotka myös vaikuttavat merkittävästi sosiaalisen median lukemisessa ja ymmärtämisessä. Näitä artikkeleita ovat esimerkiksi:
Miksi tosiasiat eivät muuta mieltämme?
Sattuman selittämistä eli Texasin tarkka-ampujaharha (esimerkkinä mm. rokotukset)
Jos ihmiset voivat rakentaa mielessään yksinkertaisen ja johdonmukaisen tarinan tapahtumista, he tuntevat olonsa varmaksi riippumatta siitä, kuinka hyvin se perustuu todellisuuteen. Daniel Kahneman
Ajattelun vinoumia ja harhoja käsitellään laajemmin kirjassa Menestymisen taito. Voit ostaa sen kaikista tunnetuimmista verkkokirjakaupoista, esimerkiksi tästä.